Olimme perjantaina Wineserverin viinitastingissä Espalla viinikellarissa. Sijainti oli mahtava ja miljöö oli sopivan kotoisa. Tomi Naarvala (Wineserver) järjestää yksityisiä ja julkisia viinitastingejä, ja myös viinimatkoja.
Maistoimme 9 italialaista Winepron viiniä, joista yksi oli prosecco, kolme valkoviiniä, yksi rose, sekä neljä punaviiniä. Minun suosikeiksi nousi rose ja viimeinen punaviini. Plussana tarjolla oli patonkia ja italialaista pecorinojuustoa, joku osallistujista oli myös tuonut suklaata jälkiruuaksi. Harvemmin Suomen tastingeissä on ollut jotain suupalaa. Nam!
Ensimmäiset viinit olivat Venetsiasta: Marsuret Prosecco Superiore di Valdobbiadene DOCG, joka oli aika pliisu ja pehmeän hedelmäinen, sekä Villa Caverna IGT Pinot Grigio (2015), jonka tuoksu oli hennon keväinen, mutta maku jäi tylsän vetiseksi. Seuraavaksi oli sisilialainen Vinicola Decordi IGT Grillo-Pinot Grigio BIO (2015), jonka tuoksu muistutti oudosti Aperol Spritziä, ehkä se oli veriappelsiinin ja hunajan yhdistelmä. Makumaailmaltaan viini oli puolimakea ja rotevan persoonallinen. Viimeinen valkoviini oli Piemontesta, Moscone Brothersin Roero Arneis DOCG (2014), sen tuoksusta oli hedelmäistä tallisuutta, ehkä hieman sukkahikeä. Maultaan viini oli ryhdikkään kuplivainen, ja siitä löytyi mangon vivahteita, sitrushedelmää sekä pähkinää.
Sitten päästiinkin Puglian roseseen, Leone de Castris Salento IGT II Medaglione (2015), tuoksultaan mansikkaisen marjainen ja maku seurasi tuoksua kuin kuiva Fresita, täydellinen naisten kesäjuoma.
Näiden jälkeen siirryimme punaviinien maisteluun, joista ensimmäisenä oli Puglian Tenuta Giustini Negroamaro “GVIS” IGT (2013), joka oli tuoksultaan voimaisen puolukkainen ja maultaan perusitalialainen marjaisa viini. Sen jälkeen oli Toscanalainen Tenuta Capraia Chianti Classico DOCG (2013), joka tuoksui ja maistui perinteiseltä marjaisalta toscanalaiselta. Kolmantena oli piemontelainen Moscone Brothersin “Sir W” Rosso IGT (2012), tuoksussa sukkahikeä, maultaan lihaisa ja kaarnamainen. Luonteikas viini joka varmasti toimisi jonkun lihapadan kanssa.
Sitten päästiinkin siihen the viiniin, toscanalainen Castello Tricerchi Brunello di Montalcino DOC (2010), täyteläisen puolukkainen viini pehmeillä tanniineilla. Monen kympin viini oli tastingin arvokkain, mutta laatu myös maistui.
Uskon, että nämä viinit olisivat maistuneet vielä paremmilta jos ne olisivat nautittu oikeista laseista, nimittäin kaikki viinit tarjottiin samoista pienistä maistelulaseista.Tilaisuus oli myös hivenen jäykkä, odotin rennompaa meininkiä ja puheensorinaa, tähän saattoi vaikuttaa se, että tilaisuus tuntui enemmänkin Winepron myyntitilaisuudelta kuin rennolta viiniklubin maistelutilaisuudelta.Täytyy kuitenkin vielä käydä uudestaan, sillä osallistujat ja Tomi vaikuttivat mukavilta tyypeiltä.
Kävin myös viikko sitten siskoni kanssa La Dolce Vita -tapahtumassa Vanhalla Ylioppilastalolla, Pio Cesaren Master Class tastingissä. Jossa maistoimme Barbera d’ Alba (kevyt, melkein Pinot Noir -tyylinen), Barbera d’ Alba Fides (tuoksuu tallille, maultaan täyteläinen), Barolo (täydellinen, marjaisa ja pehmeä, edelleen suosikkini) sekä Barolo Ornato (olisi varmaankin ollut hyvää jos olisi ollut tarjolla jotain suupalaa, turhan tanniininen). Fabio Bosio Pio Cesarelta kertoi, että he aikovat ehkä alkaa valmistamaan Barolosta chinatoa. Uuu, en malta odottaa!
Maistoimme myös Pio Cesaren Ca’ del Bosco Cuvée Prestigea, joka muistutti tyyliltään samppanjaa, kuivan hedelmäinen ja luonteikas.
Sellainen maaliskuu, italialaisia viinejä ja tastingejä, ei paha.
viiniessi 