Ravintola

Ravintola Passio

Kävin taannoin ystäväni syntymäpäiväillallisella ravintola Passiossa, Kampissa Helsingissä. Passio tarjoaa skandinaavis-eurooppalaisia makuja kekseliäällä twistillä. Käsityöläisoluet heille toimittaa Helsinkiläinen panimo Ohrana ja viinit he tuovat itse maahan eurooppalaisilta pientuottajilta. Passion sali on modernisti ja trendikkäästi sisustettu, eritoten lamput ja peilit tuovat rentoa ja lämminhenkistä tunnelmaa.

Aikoinaan Passiolla oli à la carte -lista, mutta menukokonaisuuksien ollessa suosituimpia he muuttivat konseptiansa. Nykyään Passio tarjoaa ainoastaan kolmen tai viiden ruokalajin yllätysmenuja, joiden maut saattavat muuttua päivittäin.

Valitsin kolmen ruokalajin yllätysmenun ja kylkeen viinipaketin. Aluksi nautimme sankarin kunniaksi saksalaista Nelles Riesling Sekt Brut -kuohuviiniä, joka oli makean hedelmäinen ja silti jälkivaikutelma jätti kuivan suutuntuman. Viinin yhteydessä saimme kokilta tervehdyksen, jossa oli perunaa, mätiä ja nieriää. Maukas tervehdys herätti samoin tein ruokahalun ja jännityksen, että mitä ihania herkkuja tulemmekaan nauttimaan.

Alkupalaksi oli ankkaa ja porkkanaa, molempia erilaisissa muodoissa ja varsinkin porkkanavaahto sopi erinomaisesti ankanfileen ja viinin kanssa. Ruuassa oli myös jotain todella erikoista, värintontä hyytelöä, joka oli taivaallisen hedelmäistä. Tarjoilija kertoi, että hyytelö oli valmistettu valkoviinistä (tämmöstä lisää, wau!). Viiniksi oli valittu kevyen kirsikkainen, itävaltalainen Wagram Pinot Noir 2013.

Pääruuaksi oli siikaa, mustekalaa ja valkosipuliaiolia, joka oli värjätty mustekalan musteella mustaksi. Mistä tietää, että ravintola on trendikäs? Lisukkeesta löytyy mustekalaa. Annos oli mieletön kokemus ja ruuan seuraksi sopi täydellisesti kuivan hedelmäinen Langhe Arneis DOC 2015, Italiasta, Barolon alueelta.

Sitten tulikin väliruuan vuoro. Olen tottunut siihen, että yleensä se on sorbettimainen makujen neutraloija, mutta tällä kertaa olikin ihan jotain muuta: puolukkamoussea hunajalla ja muroilla sekä hitunen savun tai tervan makua. Jännä.

Jälkiruuaksi oli suklaata, kakkua, pistaasijäädykettä, vaniljarommivaahtoa ja jälkiruokaviininä saksalaista Togeils Huxelrebe Auslese 2013, kuivahko, vivahdus pähkinää ja makean hedelmäinen maku. Nam!

Passio pitää kokea joskus uudelleen!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s