Keskiviikkona pidimme rentouttavan päivän huvilallamme, hypimme altaaseen ja pelasimme Boccea. Nautimme lounaan ulkona uima-altaan vieressä. Lounaaksi oli pippuripecorinoa, salamia, oliiveja, kirsikoita, tomaatteja, cantaloupemelonia, ja tietysti kruununa päälle kuivan hedelmäistä Carpene Mavolti Proseccoa.

Päätimme mieheni kanssa, että teemme illalliseksi perinteistä Italialaista lihapataa Peposoa. Sen kanssa pitää tarjota erittäin tanniinista Chiantia, ja se meillä meni hieman pieleen: pippurit talloivat Chianti Classicon alleen, eikä viinillä ollut voimaa taistella vastaan. Peposon rinnalle sopii esimerkiksi Santa Christina Toscana 2012, joka on liian tanniininen yksinään juotavaksi, mutta Peposon kanssa mieletön kokonaisuus.

Peposo on helppo valmistaa, siihen tulee n. 1kg naudanlihaa paloina, paljon valkosipulia, 20g kokonaisia pippureita ja pullollinen Chiantia. Yhdistä ainekset pataan ja hauduta uunissa 160C 4 tuntia tai enemmän. Tarinat kertovat, että Peposo keksittiin silloin kun Firenzen Duomon kattoa rakennettiin. Brunelleschi ei halunnut, että työläiset tulevat katolta alas syömään, jolloin kehitettiin Peposo, jonka voi valmistaa katolla ja sen kypsymisen aikana työläiset voivat rakentaa kattoa. Ja pippurit Peposossa olivat siksi, etteivät työläiset söisi itseään ähkyksi. Ovelaa!

Menimme Torstaina viettämään ”viimeistä” iltaa Savinoon vähän hienompaan ravintolaan Ristorante La Terrasseen, joka oli todella viehättävä, paljon erilaisia kukkia, jotka tuoksuivat joka paikassa, valkoiset pöytäliinat ja tarjoilijoilla puvut päällä. Alkupalaksi söin päärynää, pecorinojuustoa ja tryffeliä, ja Spumante Brut Greco DOC Feudalia -kuohuvaa, pääruuaksi Ragu-pastaa ja pehmeän täyteläistä punaviiniä San Felice Contrada Toscana Rosso 2014. Jälkiruuaksi nautin Sacher-kakkua ja Vin Santo Toscanoa (makeaa rusinaviiniä).

Ravintolasta lähdettyämme näimme paikallista urheilumieltä: muurin seinämän vieressä oli perinteinen Wallball-kilpailu, joka muistuttaa lentopalloa, mutta pallon on tarkoitus osua muurin kautta vastustajan puolelle. Olut virtasi, pöydät notkuivat herkkuja, ja ihmiset huusivat ja nauroivat.

Perjantai meni mukavasti loikoillessa ja siivotessa.

Lauantaina jouduimme sanomaan hyvästit huvilallemme ja aloitimme matkan kohti kotia. Kävimme aamupäivällä kiertelemässä Arezzossa, jossa oli juhlatunnelmaa, kaiketi jokin juhlapäivä: kulkue ja lippuja liehui joka paikassa. Kerkesimme juuri käydä nauttimassa cappuchinot ennen kello 12, jonka jälkeen italialaisten mukaan ei cappuchinoja enää nautita. Kahvien jälkeen jatkoimme Arezzosta junalla Roomaan, josta vaihdoimme suoraan toiseen junaan lentokentälle.

Lentokentällä joimme lasilliset raikkaan hedelmäistä Prosecco D.O.C. Greytä, RossoIntenso food & wine -baarissa. Ostin kentältä kotiinviemiseksi Chianti Grappaa, joka vaikutti kiinostavalta (siitä lisää kun rohkenen avata pullon).

Ostimme aina viikon ostokset Coop-supermarketista ja joka kerta jäin jumiin viiniosastolle, liikaa ihania uusia viinejä, joihin kaikkiin halusin tutustua. Sieltä kuitenkin tuli poimittua monta hyvää viiniä ja yksi tuttukin kotiinviemisiksi: Barolo Chinatoa (miten niin olen jäänyt koukkuun?). Coopista löytyi myös toinen suosikkijuomani valmisdrinkkinä kolmen packissa, Aperol Spritz, joita ostin hymy huulilla viikolla itselleni, kun minulle ei meinannut maittaa italialaiset oluet.

Muutama poiminto viikon viineistä, jotka ansaitsevat maininnan:

• I Sassi la Pieve Chianti 2014, on muistiinpanojeni mukaan Törkeen hyvä viini! Löytyisiköhän tätä Suomesta…

• Cent’ Are Nero D’Avola 2013, luumuviini. Minä kuulun niihin, jotka voisivat onnessaan lipittää kirkossa tarjottavaa ehtoollisviiniä, joka on luumuviiniä. Tämä oli juuri sitä, täyteläisen makean luumuinen viini. Aah!

• Aragosta Cantina Santa Maria La Palma, valkoviini. Täydellinen juoma risoton kanssa, tältä viiniltä löytyy persoonallisuutta ja kypsän hedelmäinen maku. Nimesin tämän Rapuviiniksi, koska etiketissä on kuva ravusta.
• Grappa Moscato d’Asti, ihanan makea grappa. Tätä voisi pitää kaapissa aina valmiina kun tekee mieli jotain makeaa. Tätä jään ikävöimään.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.