Lauantaina päivällä saavuimme junalla Arezzoon, jossa ensimmäiseksi lähdimme noutamaan vuokra-autoa Avikselta. Toscanassa on helpointa kulkea autolla, mutta muista ottaa autoon vakuutukset, sillä noin joka kolmas auto oli siellä naarmuilla, en tiedä johtuuko se italialaisten ajotyylistä vai ahtaista parkkipaikoista.
Auton saatuamme kiertelimme Arezzon ihanaa kaupunkia ja nautimme Toscanan lämmöstä. Parin tunnin kuluttua loput seurueestamme saapuivat Arezzoon ja matkamme jatkui kohti Monte San Savinoa, Gaia Travelsin kautta vuokrattua huvilaamme Villa San Lorenzoa. Arezzosta on noin 30 minuutin ajomatka Savinoon.
Kun saavuimme huvilallemme, näkymät ja miljöö oli enemmän kuin olimme osanneet kuvitellakaan. Valtava kivitalo oli kuin linna, tontilla oli iso nurmikko, monta oliivipuuta, upea uima-allas, näkymät Toscanan maalaismaisemaan, ja yllätyksenä Bocce-kenttä (Petankkin italialaisversio), jossa tuli pelailtua useamman kerran.
Kävelimme ensimmäisenä iltana parin kilometrin matkan Savinon kylään ja päädyimme pizzoille Il Casseroon, jossa saimme suostuteltua tarjoilijan kattamaan pöydän ulos. Tarjoilija ei aluksi ymmärtänyt, miksi joku haluaisi mennä palelemaan ulos (lämpöä +20). Mainittuamme että olemme Suomesta, hän kuitenkin suostui. Kokeilin ensimmäistä kertaa valkoista pizzaa ja juomaksi valitsin kuivaa, hedelmäistä Proseccoa, joka toimi täydellisesti juustopizzan kanssa. Suosittelen!
Sunnuntaina nautimme huvilamme sisätilassa lounaan (koska ulkona riehui ukkosmyrsky), joka sisälsi juustoja, salamia, prosciuttoa ja viiniä: Regaleali Tasca Conti D’almerita 2013 Nero D’Avola. Davola toimi erinomaisesti lihojen ja juustojen kanssa sen hillomaisen marjaisuuden vuoksi.
Mieheni täytti tuona päivänä vuosia, jonka kunniaksi jälkiruuaksi oli Tiramisukakkua ja Maschio Prosecco Extra Dry, kuiva Prosecco sopi todella hyvin makean Tiramisun seuraksi. Itse asiassa totean tähän väliin, että Prosecco sopii yllätävän hyvin monen eri ruokalajin kanssa.
Myöhemmin päivälliseksi oli salviapossu-spagettia ja tuttu turvallinen ”Nipottaja” Nipozzano Chianti Rufina 2012 (nimesimme aikoinaan siskoni kanssa viinin Nipottajaksi, jotta muistaisimme lempiviinimme paremmin).
Maanantaina kävimme Cortonassa, joka on aivan mielettömän ihana kukkulakaupunki, sieltä on muun muassa näkymät Trasimeno-järvelle. Minä ”Toscanan auringon alla” -fani, olin hullaantunut. Sekosin kirjakaupassa ja ostin 2 Frances Myersin englanninkielistä kirjaa, joita Suomesta ei saa. Kävimme lounaalla elokuvassa olevassa ravintolassa Caffe del Teatrossa. Emme löytäneet Casa Bramasolea, mutta ehkä ensi kerralla sitten.
Huvilallemme päästyämme söimme päivälliseksi sienirisottoa, johon käytimme ruokavalkoviini Orvieto le Chiantigianea 2015, joka oli erinomainen ruoan valmistukseen, mutta ÄLÄ JUO SITÄ! Kommentit viinin maistamisen jälkeen: ”sopii shampooksi tai parfyymiksi”. Viinin outoon makuun on saattanut vaikuttaa vuoden 2014 Italian ”huono” viinisato. Vuonna 2014 kesällä satoi paljon ja oli liian rajuja vaihteluja lämpötiloissa.
Toscanasta lisää seuraavassa postauksessa…
viiniessi 